Hidas Tanssi -kokeiluja Myllypurossa

Kirjoitan osallistumisestani tanssija-koreografi Pia Lindyn järjestämään tapahtumaan nimeltä Slow Dance Experiments / Hidas Tanssi -kokeiluja. Paikkana oli Alakivenpuisto Myllypurossa lauantaina 14.11.2020 klo 15-16.30. Tapahtuman kellonaika ja päättyminen oli ajoitettu auringonlaskun aikaan. Sää oli pilvinen ja tuulinen, lämpöä pari plus-astetta. Kävin kuvaamassa paikkoja jälkeenpäin. Tämän postauksen kuvat ovat kahdelta kuvausreissulta, 20.11. klo 13 sekä 4.12. klo 15.30, jolloin maassa oli vähän lunta.

Pia työskentelee tanssi- ja yhteisötaiteilijana Helsingissä Taiteen edistämiskeskuksen kolmevuotisella rahoituksella. Tunnen Pian entuudestaan yhteisistä taideprojekteista ja oli hauskaa nähdä pitkästä aikaa. Itseni lisäksi paikalle tuli neljä osallistujaa, joista yhden tunsin entuudestaan. Alussa lämmittelimme Pian johdolla. Tärisimme, heiluttelimme käsiä ja teimme ylävartalon kiertoliikkeitä. Sitten siirryimme hitaaseen tanssiin. Pia antoi ohjeeksi tutkia hidasta liikettä itsessämme, ja muistutti samalla, että liikkuminen mahdollistaa myös nopean liikkeen. Sai myös pitää taukoja. Sai ottaa vaikutteita muilta. Aikaa oli yksi tunti. Tässä muistiinpanojani siitä miten työskentelin sekä mitä ajattelin, tunsin ja koin tunnin aikana.

Alan liikkua hitaasti paikallani. Samaan aikaan kaukana urheilukentällä on ryhmä tekemässä yhteistä reipasta alkulämmittelyä. Kaikessa hitaudessani poimin urheilijoilta välillä liikkeen itselleni osaksi omaa liikkumistani. Hauskaa ja ennen kokematonta. Minusta tuntuu, että olen mukana heidän harjoituksessaan, omalla tavallani, etäältä ja hitaasti, omalla tietoisuuden tasollani, kuin ihmisiä tarkkailevana avaruusolentona tai robottina.

Teen uuden oivalluksen liikkumisestani. Voin kohottautua ylös ja samaan aikaan antaa ylävartaloni vaipua kasaan sen sijaan, että kuin itsestään selvästi ylös kohottautuessani avautuisin. Samoin voin vajota alas ja samalla antaa ylävartaloni avautua, sen sijaan, että kuin luonnostaan sulkeutuisin samalla kun vajoan. Erään alasvajoamisen jälkeen vajoan kokonaan maahan konttausasentoon. Maan pinnan hiekka on karkeaa ja se tuottaa kipua polviin. Polveni hakeutuvat hiekassa kasvavien ruohotupsujen päälle. Siitä syntyy kummallista ja samaan aikaan miellyttävän tuntuista ja jälleen ennen kokematonta liikkumista. Olen kuin jättiläinen merellä, kun etenen hitaasti asettaen polven ruohotupsusaarelta toiselle.

Ajatukset laukkaavat eivätkä millään hidastu, vaikka liike on hidasta. Lisäksi kylmyys saa minut liikkumaan haluamaani nopeammin. Vielä lisäksi, havahtuessani johonkin liikkeelliseen oivallukseen, huvittuneisuus siitä saa minut unohtamaan hitaan liikkeen, kunnes palautan itseni hitaaseen. Havainnointini avulla yritän hidastaa ajatteluani, mutta liike ja ajatukset ovat kuin eri rekistereissä.

Kylmä saa minut tässä vaiheessa kävelemään matalana. Sekin on yllättävä kehollinen oivallus, joka vain tapahtuu, ilman keksimistä tai päättämistä. Matala kävely on raskasta ja vaatii paljon lihastyötä lantiolta ja reisiltä. Tunnen olevani peikko. Ihmeekseni kehoni ei juurikaan väsy, ja minä pysyn lämpimänä. Kesken peikkoiluni Pia ilmoittaa, että tunti on kohta kulunut ja on aika lopetella liikkuminen. Olisin mielelläni jatkanut peikkona, mutta nostan vartaloni hitaasti pystyyn. Samalla minut yllättää kaunis näkymä. Tunnin aikana on tullut hämärä, ja katulamput ovat syttyneet. Puiston reunan kävelytietä valaisevat eivät keltaiset vaan sinistä ja vihreää valoa heijastavat lamput.

Käännyn toiseen suuntaan, ja minut yllättää toinen kaunis näkymä. Puiston kumpareeseen heijastuu valokuvioita. Tässä maagisessa tunnelmassa kokoonnumme yhteen. Oletan, että keskustelemme hetken, ja varaudun kertomaan jotakin kokemuksistani. Kylmyyden vuoksi emme jää keskustelemaan. Minulle jää tarve kirjoittaa.

Tapahtuma sisälsi useita itselleni tärkeitä asioita. Sellaisia olivat esimerkiksi yhteen kokoontuminen, kehon liike, hidastaminen, ulkoilma, kaupunkiympäristö ja valo. Koronavuoden yksin puurtamisen lomassa oli hyvä tulla yhteen muiden kanssa ja tehdä jotakin yhdessä. Yhdessä tekeminen ei tarkoita aina jatkuvaa kontaktia muihin. Tässä tapauksessa kukin osallistuja työskenteli yksin, samanaikaisesti muiden kanssa. Alussa ja lopussa kohtasimme toisemme. Olen kirjoittanut artikkelin Aina uudesti syntyvä hetkellinen yhteisö, jossa pohdin yhteisöä ja yhteisötaidetta. Ymmärrän yhteisön ennen kaikkea ihmisten kykynä ja mahdollisuutena tulla yhteen, aina uudelleen. Artikkeli sisältyy yhteisötaiteen etiikkaa käsittelevään teokseen, joka ilmestynee vuonna 2021.

Kaupunkiympäristöjen merkitys kaupunkilaisten asuinpaikkoina on alkanut hahmottua aivan uudella tavalla. Nyt pandemian myötä viimeistään on havahduttu näkemään niiden elintärkeä rooli ihmisten kannattelijoina. Ulkona ihmiset voivat toteuttaa itseään jokainen haluamallaan tavalla. Ihmiset voivat tavata toisiaan, samalla turvavälit säilyttäen.

Syksyn aikana on ollut mielenkiintoista kirjoittaa blogia ja tutkia samalla, mitä blogikirjoittaminen voisi kohdallani tarkoittaa. Haluan jatkaa kirjoittamista. Palaan tammikuussa, uudella teemalla.

Hyvää itsenäisyyspäivää ja joulun aikaa!

-

Välitän Pian puolesta tiedon, että hän järjestää Slow Dance Experiments / Hidas Tanssi -kokeiluja myös vuonna 2021. Ajankohdat löytyvät facebookista: https://www.facebook.com/tracingsuburbia 
Pia toivottaa tapahtumasta kiinnostuneet tervetulleiksi mukaan. Alla aiheeseen liittyvää tietoa.

Slow Dance Experiments - Hidas tanssi -kokeilut ovat osa pitkäaikaista Vaelluksia lähiöissä -projektia.

VAELLUKSIA LÄHIÖISSÄ - TRACING SUBURBIA

-projektissa taiteellisen toiminnan ja tapahtumisen ympäristönä on lähiö kaikkina sen vuorokauden aikoina. Vaelluksia lähiössä on taiteellinen siirtymä näyttämöiden, taidekontekstien ja keskusta-alueiden reunoille tai ulkopuolelle. Miten tanssi/taide asettuu muihin ympäristöihin? Minkälaista taidetta syntyy vuoropuhelullisessa lähiötyöskentelyssä?

Minkälaisia eri ympäristöissä työskentelyn keinoja voidaan synnyttää, jotta erilaiset nykytanssiesitykset, tanssiajattelu, myös kriittisemmätkin näkökulmat ja kokeilevammat teos-muodot leviäisivät yhteiskunnan eri kerroksiin ja alueille.

Vaelluksia Lähiöissä tapahtuu erilaisina prosesseina ja projekteina, joissa erilaisia työryhmiä ja yhteistöitä. Vaelluksia Lähiöissä -projektissa ja sen eri osioissa korostuvat tanssin ja taiteen vieminen moniin ympäristöihin ja prosessinomaiset työskentely -ja toteutustavat.

Projekti pyrkii osaltaan vahvistamaan kaupunginosa-taiteilijuuden käytäntöjä ja taidetta lähiöissä -toiminnan ja toimintamallien esille tuloa, kehittämistä ja syventämistä Suomessa.